Hyvät joulut!

Pipareihii ja piparkakkutaloihi voi tehä ikkunoit nallekarkeist. Raakaa piparii tehää reikä ja reikää laitetaa sopivan kokoin pala nallekarkkii. Pipari paistetaa. Uunist otettaes ravistellaa peltii tai sörkitää vähä kuplii pois nallekarkkimössöst. Ei laiteta lämpösii pipareit pöyälle jäähtymää, lämmin nallekarkki ei lähe pöyäst irti. Ja sit tulee kiukku jos joku on ne piparit siihen pöyälle jäähtymää laittannu ja nallekarkki on kiinni tarttunnu, ja  piparkakkutalon sivuseinät menee rikki irrottaes ja siit on joulumiäli kuulkaas kaukaan!

Piparkakkutalon valot kannattaa kans muutes laittaa jostaa muust ku elävist kynttilöist.

Ihminen tarttee valoo

Nyt ei oo mikää mun lempivuadenaika. Pimeys ei o kivaa, valo on kivaa, sano mun käpyrauhain. Siks myä värkättii tällain lamppu, tai valaisin. Oli vaikee löytää jouluvaloi mis ei olis muuntajaa, mut löyty sellasii viimmenää Supermyynnist ja sit niille joulupukeille ja lumiukoille mitä noitten lamppujen päällä oli, tehtii väkivaltaa, nyyh. Sähkötyät teki heila.

Fuusio keittiös

Fuusio, se on ydinreaktio. Ja mun keittiös näyttää useest kokkaamisen jälkee sille et ydinreaktio siäl on tapahtunnu, ihan justiisa. Miä harrastin olevinaa fuusiokeittiöö, ja tein tortilloi intialaisil täytteil. Päätäyte oli kukkakaalicurry, täs ohje.

Yks kukkakaali (tai pual, sevverran mitä sit pilkottuun sun paistinpannulle mahtuu)
Pari sipulii
Valkosipulinkynsii, sopivast
Yks tomaatti ja tomaattipyrettä semmoin piän purkilliin
Desi ruakajukurttii, semmost jäykkää tavaraa
Kouralliin manteleit
Ruakalusikalliin unikonsiämmenii
Raastettuu tuaretta inkiväärii
Mausteit: korianterii, kurkumaa, jeeraa, chilii (tuaretta jos on)
Vettä, tarpeen mukaa

Ekaks laitetaa mantelit kuivalle pannulle paahtumaa, sillee et ne tulee vähä ruskeiks. Sit ne murskataa jauheeks, tehosekottimes tai vaikka morttelis ja laitetaa unikonsiämmenet sekaa. Laitetaa sivuu oottamaa. Sit tehää valkosipulist, chilist ja inkiväärist kans mössöö keskenää, ja laitetaa sekii sivuu oottelemaa. Sen jälkee pikotaa sipulit ja laitetaa ne pannulle, kuullotetaa. Heitetää sekaa valkosipuli-inkivääri-chilitahna ja tomaatti kuutioitun, ja tomaattipyre ja mausteet. Sekotellaa ja annetaa vähä muhii.
Laitetaa jukurtti sekaa, ja kukkakaalinpalat. Vettä laitetaa sillee vähä, et kukkakaali siin vedes/vesihöyrys voi kypsyy, kannen alla. Kun tää on tällee viis minuuttii muhinnu, lisätää pannulle se manteli-unikonsiämmenjauhe ja keitellää kannen alla viäl kymmenen minuuttii. Ei haittaa vaik keittäis kauemminkii, mut kannattaa seurata ettei mee liian kuivaks. Vettä voi tiätty lisäillä jos meinaa loppuu. Sualaaki saa laittaa jos on muuten tuimaa.

Nii, miähän laitoin tot tortillojen välii, ja lisäks niis oli ite tehtyy hummust, salaattii, itui, marinoitui punasipuleit, ja paksust jukurtist ja jostaa mausteist värkätty kastike. Tää oli ihan hyvää.

Mökil

Myä käytii viikonloppun mökil. Siäl on ain kaikenlaist mukavaa puuhasteltavaa. Nyt myä jatkettii yhtä projektii joka onkii ollu kesken viimmekesäst saakka. Sit on kesäl jo raaputettu ja läärätty maalinpoistoaineen kaa ja siit muutes tulikii miälee. Maalinpoistoainetta kannattaa käyttää pitkähiaset ja pitkäpunttiset vaatteet pääl, vaikkois miten kuuma hellepäivä.

Arvaa mikä tää on (sori epäterävyys, mutku marraskuus on sisätilois mökil aika hämärää)

 

Vanhahaa tää on ja oli aika kuppases kunnos, mut täst tulee viäl ihan hiano. Nyt myä pestii maalinpoiston jättämät pölyt ja muut töhnät pois, pohjan kolosis oli esimerkiks oljenpätkii ja jotaa kuivaneen hevosenlannan tapast. Sit tää vahattii värittömäl vahal nii et se saa jäähä tommoseks kulahtaneen (eli hianon!!) näköseks.

 

Toisee päähä laitettii uusii tukipuit ja pohja viäl puuttuu. Ja patja, ja siihen kiva päälliin, ja iso kasa tyynyi! 

Miä tein mökil myäs ekaa kertaa tälläst klassikkoo:

Tarte Tatin

Taikinaa:

2 1/2 dl vehnäjauhoi
1 tl sokerii
Ripaus sualaa
75 g voita
1/2 dl vettä

Täytteesee:

5 mahollisimman kirpeetä omenaa
75 g voita
3/4 dl sokerii
ripaus kanelii

Tee ekaks taikina. Jauhot ja sokeri kulhoo. Voi sekaa.  Nypitää aineet sorminee ryynimäiseks seokseks. Lisätää vesi ja sekotetaa. Taikina laitetaa jääkaappii lepäilemää.

Sit kuaritaa omenat, poistetaa siämenkodat. Pilkotaa omenat, saa olla isompii lohkoi ja piänempii palasii.

Otetaa piän valurautapannu, (halkasija parikyt senttii, jos sullon isompi pannu ni tarviit isomman taikinankii, esimerkiks kaksinkertasen), missä on joko irrotettava kahva tai sit sellain rautakahva mikä kestää uunin. Laitetaa pannulle täytteen voi ja sokeri. Pannu levylle, levy piänelle ja sekotellaa, annetaa porista niin kauan et siit tulee vähä semmosen vaaleen kinuskin värist. Siis oikeen vaaleenruskeeta, vaaleen beigee tavallaa.

Sit otetaa pannu levylt vähäks aikaa, ja laitetaa omenat siihen tiiviist viärekkäin, isot palat eka ja paikataa piänil paloil väleihi jäävät koloset. Pannu laitetaa takas hellalle ja annetaa porista piänel lämmöl vartti. Voi-sokerimöhnä muuttuu ruskeeks ja kuplii omppupalasten välis ja kämpän valtaa himottava haju.

Pannu otetaa levylt. Ripotellaa omppujen päälle vähä kanelii. Otetaa se taikina jääkaapist lepäämäst ja kaulitaa siit vähä sit valurautapannuu isompi lätty, esimerkiks leivinpaperin päällä. Kipataa lätty pannun päälle ja tungetaa lätyn reunat pannun sisäpualelle, omenahässäkän ja pannunreunan välii. Pistellää pari reikää haarukal. Paistetaa uunis 200 astees pualisen tuntii. 

Kun torttu on valmist, sen annetaa vetäytyy kymmenen minuuttii ja sit irrotellaa veittel taikinanreunat pannunreunoist, laitetaa lautanen pannun päälle nurinpäin ja keikautetaa ympäri. Vau! Vaniljajätskii! Tai Ikean vaniljakastiketta niinku täs, proosallisest.

Ruokalaput.

Ruokalaput lapselle vahakankaasta ja kanttinauhasta.

Pari paitaa ja puntit.

No nyt on taas ommeltu. Miä tein viikonloppuun itellein tälläsen kasaripaian. Löyty Eurokankaast pala niin siit sit surautin saumuril. Sit miä laitoin resoorit farkun puntteihin kun ne farkut ol vähä tylsät. Nyt ne on taas kivemmat. Sit miä laitoin tollasest pitsikankaasta hihat tollasee vanhaa villapaitaa. Se on jotenkii kauhtunnu ja nuhjusen oloin toi villapaita niin miä aattelin et jos täl sais siihen vähä lisää elin-ikää. Miä otin sellasest Pitsikirjast siihen vähän mallia ja ompelin uusiks käytännös kaik saumat. Olihan se sellaist palapelii mut kyl se siit sit kuitenkii taas villapaiaks tuli.

kutistemuovii.

Miä tein kutistemuovist tälläset kyltit ja korvikset. Tää ol iha hauskaa. Miä muistan lapseen et oon piirtänny Aku Ankan kuvii kutistemuoville ja tehny niit sit avaimenperii. Noi korvikset on hauskat mut en miä oikee tiiä noist kylteist. No, kohan ny joku o!

Kun ite tekee ni saa mitä sattuu tulemaa

Pipon virkkaushommiihi joutuu yleensä tällee syksysin. Tällain tuli täl kertaa. Siin on toi Mitsubishi Lanceri Evo jos ette automerkkei tunnista. Tähä kohtaa tulis sarkastinen hymiö. Ja nyt toi keltanen lanka on loppu. Hei, hei keltain lanka.

Synttäriaurinko

Yhel kaveril, joka tuskin lukee tät blogii, on koht synttärit. Se asuu Hesas, niiku tosi moni muukii kiva tyyppi nykyää. Hesa se on sellain paikka et sinne näköjää tulee helpost tyän ja muun elämän peräs muutettuu. Miä ennoo viäl muuttannu, enkä ihan heti meinaakkaa. Välil tulee sit tarve lähettää niille hesalaisille jotaa piäntä postis, kun ei aina käymääkää kerkiä.
Tää on tehty omast pääst, eli sillee et jaa, olis ton värist lankaa mitäs täst... no jos virkkais vaiks ympyrän... eimut tähänhää vois tehä terälehtii nii siit tulis niiku kukka... no eipäs tullukkaa kukkaa, tuli ennemminkii joku epämääräin pylpyrä vaa... ehkä se vois olla niiku aurinko... katoppaku löytykii heijastinkangast, tästhää tuleekii heijastin... ja tonne reunapylpyröihihää kävis eriväriset puuhelmet.

 

Takapualelle on ommeltu iso tukeva hakaneula, et saaja voi kiinnittää tän johkuu, jos kehtaa.

Päälliin.

Miä tein tälläsen päällisen lapsen sitterii. On pitän tehä jo pual vuotta mut en vaa oo saanu aikaseks. Nyt tein ja äkkiähän se tulikii. Leikkasin kahest kankaast palat ja ompelin ne kiinni toisiinsa. Sit kuminauha kuja siihe reunoihi vaa. Aiku on kivan näköst ja näppärää!

Pikkujuttui

Pikkujuttui on kivoin tehä, kunne tulee nopeest valmiiks eikä jää roikkumaa ens vuaen heinäkuuhu saakka jonnee askartelukorin pohjalle. Siäl korinpohjal on meinaan vuanna 2009 kirppikselt ostettu hame mikä piti lyhentää ja joku joskus ennen toissajouluu valmiiksleikattu rätintekele. Sit siälon kankaanpalasii mistei tiiä et mitähittoo niiston ollu tarkotus tehä, kaikenlaisii tuunattavii (yäk!) juttui, yhteesulatettui muavikassei ja kaikkee muutakii semmost mitäny ihminen tarttee.

  

No mut miä tein tämmöset ranteenlämmittimet. Nää on helpot ja nopeet ja jämälangoist vaa äkkii virkkuukoukul. Peukaloille on reiät mut oli niin hankala kuvata automaattilaukasijal, et en saannu niit kuvaa. Siäl ne kumminkii on, uskot tai et.

Täs on sit tämmöset pinnit mihkä on laitettu neulan ja langankaa napit. Kahen minuutin homma. Toises napis lukee muutes et "for gentlemen" se tarkottaa et herrasmiähille vaa pelkästää, ei muille.

Ötökät.

Miä tein jämäkankaista tälläset ötökät. Nää ohjeethan löytyy siit marimekon Sur-rur kirjast.

Ohjeet lyhyest:
piirsin tuollasen pualympyrän (=pää) ja sit erikokosii pyäreit muatoi (=silmät) kankaalle. Sit miä leikkasin ne. Jalat tulee sillee et leikkaa n.6cm pitkii soiroi kankaast, sen pitusii minkä pitusii jalkoi ja käsii haluu.

Sit aletaa ompelee. Jalkasoirot taitetaan puoliks ja ommellaa pussiks. Siit tulee siis n.3cm levee jalka. Pitää jättää toisee päähän aukko kun aletaan niit täyttää. Siin onkii sit hommaa kun pitää tuallain pitkä soiro kääntää ja täyttää vanul. Mut kyl se onnistuu, iltapuhtein.

Pääkappaleisii ommellaa ekaks silmät. Sit kappaleet oikeet pualet vastakkain ja jalat ja käet sinne niiden kappaleiden väliin. Sillai et ne sojottaa sinne keskustaa päin. Sit ne ommellaa kii. Vähä sekii on hankalaa jos on pitkii jalkoi niin ne meinaa sojottaa niist saumoist sillee et on hankala ommella. Muista jättää kääntöaukko.

Sit vaan käännetään ja täytetää se pääkii. Ommellaa kiinni se kääntöaukko. Valmis!

Miä tarvin uuet kengät

Joo. Yhten päivän miä siis halusin uusii kenkii. Tai oikeestaa ennees halunnu, vaa tarviin. Kun miähän oon ikäänku vähä vertikaalisest rajottunnu, et pitäs käyttää kenkii misson korot. Mutten käytä, oikeestaa ikinä, kun niil on huano kävellä. Ja mitä järkee on kengis mil on huano kävellä? No se et näyttää pitemmälle ja muutenkii pätevämmälle.

Nii sitkummiä viimeeks täytin 28 vuatta, nii miä päätin et nyt miä oon tullu naisen ikää ja nyt miä alan käyttää korkeempii kenkii. Ja sen takii miä sit surffailin nettikenkäkaupois ja etin kivannäkösii kenkii ja löytyhän niit. Sadal eurol ja sillee. En raaskinnu tilata. Sit miä otin ja rupesin tuunaamaa. (Miä muuten inhoon tot tuunaus-sanaa ihan hitost. Siit tulee miälee autot, ja semmoset rasvaset pikkujätkät millon neljä viiksikarvaa ja mitkä tuunaa niitten ooppelkadettiihi jotaa itehitsattui lintulauannäkösii lisähärpäkkeit takaluukun päälle. Ja sit niil on jokavärii hajukuusii taustapeilis roikkumas ja karvanopat ja repsikan penkin alla on läjä jotaa sanoinkuvailematont aikuisviihteellist painotuatetta. Tuunaus, yäk!)

Mullon tämmöset ikivanhat kirppiskengät, nää o munmiälest just hianost kulahtannu. Niisson korot. Ainaki viis senttii. Oon ottannu niist pois yhet rumat solet joskus, ja niihin jäi reiät mihkä voi tunkee melkeenny mitä vaa. Kevääl pistin vähä turhan ylisöpöt rusetit, mut nyt otin ne pois.

Rusettien tilalle laitoin villalankaa ja nappei. 

Pussilakana.

No terve täältkii!

Miä tein tälläsen pussilakanan. Oisin halunnu Marimekolt Tantsu-kankaasta tehyn pussilakanan mut niil ei ollu niit tuatannos. Nii sit miä menin ja ostin sit Tantsuu jotaa 2,10m. No eihän siit tuu ku toinen puolikas niin sit miä ostin saman verran ruskeeta puuvillaa tavallisest kangaskaupast. Tuli halvempi sillee ja minust just kivan näköinkii.

Sit miä vaan ompelin ne kappaleet yhteen. Katoin valmiist pussilakanast vähän mallii et miss ne kääntöaukot suunnilleen menee.

Täähän on nyt niin hiano et miä haluun pitää tät esil koko ajan, vaik sohvan pääl tai vauvan lattiapeitton.

Punajuuripiirakkaa

No terve. 

Miä tein tänää punajuuripiirakkaa. Oon tehny tät ennenkii pari kertaa.

Tässon ohje:

Neljä punajuurta (raakoi)

Melkee paketti aurajuustoo

Timjamii ja rosmariinii

Kasvisliämijauhetta

Kaks munaa

Ruakakermaa purkki tai pual tai jotaa

Pohja:

Kaks piäntä omenaa tai yks iso

125 grammaa voita 

Kaks desii vehnäjauhoo

Yks desi ruisjauhoo

Vähä vettä, jos tarvii

Vähä sualaa

Tee eka pohja. Kuari ja raasta omenat raastimel. Sulata voi. Laita kuivataineet sekal kulhoo ja omenaraasteet ja voi perää. Sekota ja laita vähä vettäkii jos tarvii. Pistä taikina jääkaappii oottelee vähäksaikaa. Sit kuari ja raasta punajuuret. Älä raasta sormii samal. Josset haluu punasii käsii, käytä kumihanskoi tai jotaa leipäpussei käsis. Laita punajuuriraaste paistinpannulle ja vähä voita perää. Paistel siin vähänaikaa ja laita sit desi vettä sekaa. Anna porista ja laita mausteit ja yrttei sinne kans. Kun vesi on kiahun hittoo, se punajuuri on tarpeeks kypsää. Voit ottaa pannun sivuu ja koht murustella aurajuuston sekaa.

Sillaikaa kun se punajuuri kiahuu pannul, voit levitellä sen taikinan irtopohjavuakaa tai jonnee. Sit vaa täyte taikinan päälle ja munaruakakermat perää ja uunii. 225 pual tuntii.